OSTETUIMMAT

Buenos días kirvesvartta
Juha Vuorinen
Vuorisen uutuus vuosimallia 2018!

10,00 €

El Dictador
23,50 €

 



 

Blogit »

Mikä lentäen menee

Suomessa podettiin merkillistä sairautta 80-luvun alkuun saakka. Homoutta. Vasta vuonna 1981 siihen löytyi lääke. Järki, joka ymmärrettiin ottaa käteen, ja sen seurauksena kumottiin homoseksuaalisuuden sairaudeksi nuijiva laki. 

Ensimmäiset homokokemukseni ovat vuodelta 1984, jolloin pyörittelin vielä alaikäisenä mutta väärennetyillä papereilla levyjä Helsingin Kalliossa sijainneessa lähiöjuottolassa. Siellä tepsutteli tarjoilijoina useitakin homomiehiä, jotka eivät suinkaan piilotelleet homouttaan vaan antoivat sen roiskuta hyvinkin näkyvästi. Se oli poikkeuksellista vielä 80-luvulla, jolloin monien tuntemieni homomiesten elinympäristö oli niin ahdasmielinen, ettei siellä olisi voinut edes vitsinä heittää olevansa jotain muuta kuin pimpin pieliä kolisutteleva jyhkeäleukainen heteromies. Siksi monet heistä joutuivat pahimmillaan elämänmittaiseen näytelmäkerhoon, jossa piti yrittää höperehtiä heteroa. Tässä asiassa on onneksi tapahtunut kehitystä. Enää seksuaalista suuntautumistaan ei tarvitse ainakaan häpeillä.

Olen elämäni aikana nähnyt jos jonkinlaisia juoppoja. Yhden kohtasin usein oman vessani peilissä. Näen suomalaisessa juoppoudessa samoja piirteitä kuin homoudessakin. Lapsuudenkodissani pantiin perseeseen, mutta vain henkisesti, sillä vielä isäni kuoleman jälkeenkin alkoholismi, sen seuraukset ja ennen kaikkea siihen johtaneet syyt olivat kiellettyjen puheenaiheiden listalla. En minäkään ryyppäämisen seurauksissa piehtarointia kaivannut, olihan minulla silmät päässäni, mutta jos niitä silmiä ei olisi pakkoummistettu vaan jos isäni juomiseen johtaneista syistä olisi puhuttu avoimesti, olisin taatusti saanut ihan toisenlaisia eväitä omaan elämääni. Nyt niitä eväskääreitä on tarttunut käsiini äitini jäämistöstä, kun löysin hänen ja isäni välistä kirjeenvaihtoa. Kumpikin näytti asuneen yksiössä. Äitini Helsingissä, isäni Kakolassa. Enää kukaan ei ole kertomassa, missä kohtaa viina oli liuottanut lainkuuliasuudeltakin rajat.

Löytämäni kirjeet palasivat silmiä kirvelevästi mieleeni, kun kuulin uutisen Finnairin kapteenista, joka oli kömpinyt työpaikalleen puolentoista promillen laskuhumalassa lennättääkseen toimistonsa pilvien päälle. Tunnen matkalaukkuhihnallisen verran lentoyhtiössä työskenteleviä ihmisiä, ja olen siksi kartalla, miten tiukat rajat ilmailualalle on vedelty. En siis jaksa uskoa, että yksikään lentäjä yrittäisi kiivetä kunnon kankkusessa koneeseen, ellei elämä olisi jo muutenkin melkoisessa syöksykierteessä. Suru tulvahti rintaani juuri siitä syystä, että nähtävästi tässäkin tapauksessa työyhteisössä on hienotunteisesti suljettu silmät kollegan hitaalta liukumiselta vääjäämättömään pakkolaskuun, jossa suurin menetys ei suinkaan ole muhkean palkkapussin katoamistemppu vaan yhden elämän peruspilarin murtuminen. Tässäkin ollaan todennäköisesti jo aiemmin mainittujen esimerkkien äärellä. Häpeän ja salailun, vaikka jo paljon ennen kohtalokasta viimeistä työpäivää olisi pitänyt nostaa mirri pöydälle ja räpsäyttää halogeenivalo päälle.

Ymmärrän hyvin, miksi tämä yksittäistapaus nousi otsikoihin. Ihmiset lentävät yhä enemmän, ja edelleenkin paikasta toiseen liikkuminen lentämällä on monelle, jos ei nyt kauhistus, niin ainakin muhkean pelon synnyttäjä. Eikä sitä levottomuutta laimenna yhtään, jos koneen ohjaamosta kuuluu samanlaista mongerrusta kuin Heikki Silvennoisen huikeassa Pelikaani lentää turbiiniin -sketsissä, mistä ei muuten ole kummoinenkaan matka oikeaan elämään.

Muutama vuosi sitten näin dokumentin ikivanhoilla romuilla lentävistä venäläisistä lentäjistä. Dokumentissa yksi kippari kaatoi ohjaamossa itselleen tukevan vodkamoukun, mutta perusteli sen vapiseviin kouriin tuntuvasti: "Eihän näillä helvetin härveleillä uskalla selvin päin lentää." Heillä päin kuuluu työpäivään jokaiseen rallatus, yhdet vielä ja sitten lasku.

TÄSTÄ löytyy kuunneltava versio samasta tekstistä.

12.09.2018

Blogit:
15.09.2018  Serena, räjähtävällä ässällä
12.09.2018  Mikä lentäen menee
06.09.2018  Suudelmin suljetut korvat
24.08.2018  Hulluna sujuvaan suomeen
10.08.2018  Pukataanko lisää soijaa?
01.08.2018  #HELLSINKI2018
14.07.2018  Paha mennä sanomaan monikossa
01.07.2018  Hei, mekin vilkutetaan
23.06.2018  Hyvä kuulo on parasta huumetta
20.06.2018  Parts Unknown - Kohti tuntematonta
08.06.2018  Tähän on nyt jokin rotu haudattuna
01.06.2018  Rahalla saa ja hevosella pääsee
27.05.2018  Prinssi Juhan salainen morsian
20.05.2018  Älä tule tiukka tukisukka
01.05.2018  Wake Me Up!
19.04.2018  Ken kuseen kurkottaa
 
© Diktaattori 2018












Diktaattori on myös Instagramissa

Sun Sun Sun Sun