OSTETUIMMAT

Buenos días kirvesvartta
Juha Vuorinen
Nyt se on ennakkotilattavissa!

12,00 €

El Dictador
23,50 €

 



 

Blogit


Älä tule tiukka tukisukka

Äidilläni sekä hänen siskollaan, joka toimi koko lapsuuteni myös kesä-äitinäni, oli pohkeissaan muhkeat suonikohjut. Ne kiersivät kuin paratiisin käärmeet molempien mammojeni pohkeita ja näyttivät lapsen silmissä teinikikkelin paksuisilta sinisiltä johdoilta. Olin jo nuorukainen, kun äitini täräytti pöytään tyrmäävän testamentin. Tulisin aikanaan perimään hänen suonikohjunsa. Kieltäydyin jyrkästi tuosta sinisestä tulevaisuudesta ja ilmoitin mieluummin ottavani riesakseni vaikka sen ikivanhan rukin kuin sellaiset siniset palmikot ketaroihini. 

Ikäväkseni myöhemmin havaitsin, että olin sittenkin kasvattamassa perintöosaani. Ei koivissani vieläkään sellaisia kunnon tylypahkoja kasva, mutta jotain muhkuraa olen hauraissa lyyrikon kintuissani havainnut.

Sitten toinen pohkeeni alkoi merkillisellä tavalla kipeytyä. Toivoin sen johtuvan kovalla alustalla tennispallon perässä pomppimisesta, raahaanhan mukanani reilun sadan kilon painoista ruhoa. Ongelmia karttavana kaverina varasin oitis ajan hierojalle, jota pyysin vaivaamaan minusta kivut ja turvotukset tiehensä. Pari kertaa kipeää kohtaa paineltuaan hän komensi minut hoitopöydältä pystyyn ja pinkomaan lääkäriin niin kovaa kuin kipeällä jalalla pystyi. Vaivani ei lähtisi vaivaamalla.

Minun ei auttanut kuin totella. Vanhempi naistohtori sormeili hetken sorkkaani ja ilmoitti, että minun pitäisi välittömästi mennä verisuonispesialistin tutkimuksiin. Kuvittelin meneväni pelkkään rutiinitarkastukseen, mutta minua siirreltiinkin kuin shakkinappulaa hoitoruudusta toiseen. Seuraava erikoiskoe tässä raihnaisten ikämiesten rallissa ajettiin harmaantuneen ja vain vaivoin englantia puhuvan erikoislääkärin huoneessa, jossa sain pieneltä ultraäänilaitteen ruudulta ihan itse nähdä sinne, missä kipu oli. Pohkeessani oli tukos. Oli tullut aika lunastaa ensimmäinen osa perinnöstä.

Minä uskon kuolemanjälkeiseen elämään, joten olen aivan varma, että äitini yhdessä huumorintajultaan kieron tätini kanssa kikatti kippurassa, kun edellisenä iltana katsoin Netflixistä Huumeiden maailma -dokumenttisarjan jaksoa, jossa narkkarit ruiskuttivat itseensä metamfetamiinia, ja ihmettelin vaimolleni ääneen, miten joku voi pistää itseään neulalla. Seuraavana päivänä saatoin todeta: helposti.

Aion tutkituttaa kinttuni jollain suomalaisella asiantuntijalla perinpohjaisesti, miten minun tulisi hoitaa tätä perintöosaani, johon itseeni neulalla pistelyn lisäksi kuuluu muun muassa myös polveen asti ulottuva tukisukka. Täkäläisessä apteekissa farmaseutti otti kaviostani oikein mittanauhalla mitat, joten oletin hänen valinneen minulle juuri oikean kokoisen sukan. En tiedä olenko vaarassa aiheuttaa itselleni kuolion, mutta ainakin saamani sukka on niin tautisen tiukka, että pelkkä sen jalkaan kiskominen on katkoa verisuonet päästä. Kaiken kukkuraksi tuo apteekin señora muistutti, että minun pitäisi käyttää sellaista koko loppuelämäni.

Kun asuu Välimerellä, missä kevätkin on jo tuskaisen kuuma, niin jokainen voi mielessään miettiä, miltä näyttää parimetrinen hujoppi, jonka yhdestä sortsinlahkeesta sojottaa kireään mustaan polvisukkaan pujotettu koipi ja toisesta maidonvalkea rotusääri. Kaukaa katsottuna näyttää kuulemma siltä kuin minulla olisi jalkaproteesi. Tällä puristamisella tulee varmaan joskus myöhemmin olemaankin. Eikä tulppani tuomaa tuskaa yhtään liuottanut se kun vaimoni kysyi, miltä tuntuu pitää koko päivän pitkää polvisukkaa vain toisessa jalassa. No, se on suunnilleen sama kuin että panemisen jälkeen jättäisi kortsun munaansa mehustumaan. Tosin tässä kangaskortsussa ei puristus hellitä vaikka lakkaa astumasta.

20.05.2018

Blogit:
20.05.2018  Älä tule tiukka tukisukka
01.05.2018  Wake Me Up!
19.04.2018  Ken kuseen kurkottaa
 
© Diktaattori 2018












Diktaattori on myös Instagramissa

Sun Sun Sun Sun